sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Kesäinen valssi ilman villapaitaa...

  Huh hellettä!

"Mies tuli vuonolta näyttäen huonolta Norjalaispaitoineen. 
 Poljennon rennon ja hennon John Lennon loi viehätystaitoineen.
 Mölysin taksissa eipä oo kaksista kaimani kritisoi, 
jotenkin kireellä, oudolla vireellä sielussain kritisoi.
Korkkasin tuomiset heitin ne huomiset aaltoihin ahtoisiin, 
haukuin ne vaivaisiin uumiin ja taivaisiin voimakastahtoisiin .
Aamussa kuulaassa, seurassa suulaassa harjoitin viihdyttää. 
Lauloimme tuttuja, uusia juttuja joissa on sydän ja pää.
Helahelahelaa me hoilatiin hiljaa ja vuonolla virtemme soi.
Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lemahti lentoon se aamuinen koi.

Hukuimme junnusta, sanon en tunnusta, jatketta perinteen.
Kaikki se kyllä on päittemme yllä ja sen vähinerin teen.
Joimme sen putelin, niksejä utelin, hiukkasen painittiin.
Elää kenties, joka päivä se mies, joka rentuksi mainittiin.
Helahelahelaa me hoilattiin hiljaa ja vuonolla virtemme soi.
Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä leimahti lentoon se aamuinen koi. 

Varjoja kaihdoimme, me riimejä vaihdoimme, röökiä kiskottiin.
Kaukainen pohjoinen, hyytävän sohjoinen helteeksi diskottiin.
Elämme, kuolemme, rannoilla vuolemme lastuja laineisiin. 
Huutoihin vastaamme, lauseita lastaamme, me henkiin ja aineisiin.
Helahelahelaa me hoilattiin hiljaa ja vuonolla virtemme soi. 
Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lemahti lentoon se aamuinen koi. 
Helahelahelaa me hoilattiin hiljaa ja vuonolla virtemme soi.
Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lemahti lentoon se aamuinen koi"...

Blogini on taas nukkunut ruususen untaan, nyt se voisi herätä.
Aika on kulunut kuin siivillä ja päivät juokset ohi kuin kilpa-auto jonka perässä ei meinaa millään pysyä.
En sen enempää viitsi selitellä ja etsiä " tekosyitä" näihin päivityksien venymisiin, 
kyllä suurin "syy" on saamattomuus, joka on osaltaan 
" pitänyt minua tiukassa otteessaan"
 sen lisäksi minulle selvisi taannoin myös toinen " syy" siihen ja nyt kun olen asiaa pohtinut tarkemmin se kyllä on vienyt voimia. 
Ei mistään vakavasta asiasta kuitenkaan ole kyse.
Ehkä kirjoittelen siitä myöhemmin???

Sitten itse asiaan.
Taidatte jo arvatakkin mistä teille nyt tarinaa kirjoittelen?
Tämä kokea alku kevät sekä kesä ovat osaltaan innoittaneet minua ja tuo alun Juice Leskisen Norjalainen villapaita sopii paremmin, kuin hyvin johdattelemaan teidät seuraavaan tarinaan.
Olen suuri kirjoneuleiden ystävä, ne ovat mielestäni niin kauniita.
Ihailuni niitä kohtaan ajoittuu jo lapsuusaikoihin, 
jolloin niitä näki lähes kaikilla, jossain muodossa.
Olen ostanut jopa kirjan kirjoneuleista, jossa on upeita malleja.
Sen olen hommannut vaan siksi, kun pidän niistä niin paljon.
Omat kirjoneule taitoni rajoittuvat muutamaan pipoon, jotka tein joitakin vuosia sitten opettelu mielessä, kun löytyi mielestäni kiva malli.
Olen aina pitänyt kirjoneuleiden tekemistä vaikeana ja en tästä johtuen ole " uskaltanut" aloittaa niiden tekemistä, ennen tuota pipo kokeilua,
puhumattakaan, että tekisin neuleen.
Pipoja tehdessäni kuitenkin huomasin, etteivät ne ole "rakettitiedettä", 
vaikka siihen ne olen melkein rinnastanut.
Toki, vaativat tarkkuutta ja tiettyjen kikkojen muistamista, 
niin työ sujuu joutuisasti sekä jälki on tasaisempaa.

Nyt, kun netti on täynnä toinen toistaan upeimpia kirjoneuleita sekä myös suureen suosioon noussut Strömsö villapaita, jota melkein kaikki kutoivat, sai se myös meikäläisen mielenkiinnon heräämään.
Ajattelin koittaa kuinka se onnistuisi minulta?
Silmukkaa puikoille ja puikot heilumaan, ei se ota jos ei annankaan.
Siitä alkoi minun neuleseikkailuni näitä ihania kirjoneuleita kohtaan.
Koska taitoni kirjoneuleihin sekä neuleiden tekemiseen ovat lähes olemattomat, niin päädyin tekemään tästä pienen koon ( XS) 
nyt harjoitusmielessä, ei ainakaan putoa korkealta, jos se ei onnistu.
Puretaan sitten, jos työ ei ota onnistuakseen tehdään langoista sitten vaikka koko suvulle sukkia.

Voin kuulkaas kertoa kuinka paljon minua jännitti tämän tekeminen.
Kädet hiestä märkinä ja sydän pikavauhtia pompottaen surrauttelin menemään ja yllätyksekseni huomasin, 
kuinka nopeasti se alkoi valmistumaan.
Siinä oli kuulkaas meikämandoliini elementissään, 
hyvä kun pysyin pöksyissäni, kun homma luisti, kuin luistimet jäällä.
Puikkoja heilutellessani ja valmiin puseron kiilto silmissäni,
olin päässyt kaarrokseen asti josta siis kuvio alkoi.
Se avautui minulle yllättävän hyvin.
Tässä auttoi paljolti se, että ohje oli selkeä ja videot olivat tähän hyvä lisäapu.

Mutta, "ei saisi nuolaista ennenkun tipahtaa tai hurrata voittoa ennen maalia", 
kun pääsin ruutupiiroksessa kierrokseen 42, 
se pisti harmaat aivosoluni koetukselle. 
Mietintä myssyä päähän, kierroksen purkamista, 
silmukoiden laskemista, uudelleen neulomista jne.
Ihan selvästi joku nyt mätti?
Koska sain joka kerta saman tuloksen laskiessani silmukoita.
Tässäkin asiassa vahingosta viisastuneena, laskin aina kavennusten jälkeen silmukat, 
jotta välttyisin turhalta purkamiselta.
Kaaviota oli helppo seurata, koska siihen on laitettu jäljellä olevien silmukoiden määrä.
Kierroksella 42 kaavioon on merkitty 136 s 
ja kavennuksen jälkeen siinä pitäisi olla 128 s koossa XS.
Päätin uhmata kaavioo ja jatkaa noilla silmukoilla mitä puikoilla oli kaventamisen jälkeen ja katsoa osuuko silmukkaluku yksiin loppuun asti vai puranko työn loppumetreillä?

Nouhätä," ihminen on erehtyväinen ja lehmä märehtiväinen", 
esteet on tehty voitettaviksi ja niin oli myös tämän kuvion kanssa. 
Silmukkaluku osui yksiin loppuun asti ja sain kaarroke osuuden täten tehtyä.
Liekö ohjeessa sitten painovirhe en tiedä?, 
mutta nyt meikäläisen mutu tuntuma näytti vihreää valoa.
Neule ei ole virheetön, mutta olen iloinen, 
että sain sen onnistumaan näinkin hyvin.
Oppia ikä kaikki, pitää nyt ainakin tämän osalta paikkansa.
Ja kyllä se " vanhakin koira" oppii uusia temppuja, kun oikeen haluaa.
Tästä onnistumisesta innostuneena ajattelin tehdä seuraavan villapaidan omaa kokoani.

Nyt voin sanoa, että meni (melkein), kuin Strömsössä.
Lankana käytin ohjeesta poiketen Kaupunkilanka Kivijalkaa, 
joka osaltaan varmaan vaikutti neuleen kokoon,
samoin viimeistely " suurensi" neuletta jonkin verran.
Neule näyttää isommalta, kun sen oikeasti kuuluisi olla.
Tässä huomaa kuinka paljon vaikuttaa tuo lanka mistä työn tekee.
Vaikka tein mallitilkun sekä valitsin puikot sen mukaisesti.
Halusin kokeilla tuota Kaupunkilankaa, kun oli minulle uusi tuttavuus.
Siitä oli kyllä mukava kutoa, on pehmeää, sopivan vahvaa,
riittoisaa ja myös väreistä löytyy kivasti vaihtoehtoja. 
Jatkossa kirjoneuleita tehdessäni on työn jäljessä vielä parantamisen varaa, jotta 
kuviosta tulisi huomattavasti tasaisempi sekä sopivan löysää, myös tuossa viimeistelyssä on vielä hiomista.
Mutta yhtä kaikki, olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen.


Hupsista, tulipas tästä taas km mittainen postaus.
Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti?


                                            Strömsö  villapaitani...







                                                       Lämmintä kesää kaikille!

                                                                       - Satuli-
 





keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Kesäkuulumisia....


Miniloma!

"Pikavipillä saatiin lomasetti, kohteena Visulahden vahakabinetti.
 Vuokrasin halvimman matkailuauton, meille hyvä toisille mauton. 
 Vaimo ristikoita vieressä täyttää,  yritän opetella kytkintä käyttää.
 Lapset arvuuttelee, mihinkä me mennään,
 rankkasateessa eteeni mä en nää mitään. 
 Tässäkö tää oli?
 Levii nelostielle lasten Monopoli.
 Jäi juomatta se kylmä alkoholiton olut, 
joita Soliferin jääkaappiin ostin kuus. 
Tässäkö tää oli.
Valuu asfaltille autosta glykoli, 
vaik ei mee radiossa nuorisoidoli,
ja nyt meitä ympäröi tää totaalinen hiljaisuus.

Lapset ansaitsee näitä yllätyksii,  oon heille tuottanut liikaa pettymyksii.
Meidän koulut ja duunit meni pieleen, 
kinkuton joulu on jäänyt mulle mieleen.
Soliferi nousi tiellä vesiliirtoon,  alle sekunti miettii omaa siirtoo .
Renkaat linkussa, vauhtia se satanen, en tiiä olisko selvinnyt ees Vatanen.
Tässäkö tää oli?
Levii nelostielle lasten Monopoli.
Jäi juomatta se kylmä alkoholiton olut, 
joita Soliferin jääkaappiin ostin kuus.
Tässäkö tää oli? 
Valuu asfaltille autosta glykoli, 
vaik ei mee radiossa nuorisoidoli  ja nyt meitä ympäröi tää totaalinen hiljaisuus. 

Tästä alkaa loma, ja vaikka kuukauden mä olen vuoteenoma. 
Ei se haittaa,  vaik on kipsattuna ranne,
nään Iltalehden kannen, iskä teki meistä julkkiksii. 
Tässäkö tää oli? 
Levii nelostielle lasten Monopoli, 
jäi juomatta se kylmä alkoholiton olut,
joita Soliferin jääkaappiin ostin kuus. 
Tässäkö tää oli? 
Valuu asfaltille autosta glykoli, 
Vaikka ei mee radiossa nuorisoidoli, ja nyt meitä ympäröi tää totaalinen hiljaisuus".

Ihan näin vauhdikas ja tapahtumarikas ei meidän minilomamme sentäs ollut, mutta hieno biisi ja sanomaa siinä on riitämiin.
Koska kevät ja alkukesä ovat olleet raskaat ajattelimme miehen kanssa pitää miniloman.
Onhan kesä edennyt jo pitkälle ja todellakin pieni irtiotto arjesta tekee kyllä hyvää.
Koska minilomamme tuli hetkenmielijohteesta, emme suunnitelleet sitä sen paremmin, ainoastaan yöpymispaikka kysyttiin varoiksi.
Korona myös lisää omat rajoitteensa matkailulle, siksi teimme matkaa lähinnä autosta käsin.
Hotelliin emme halunneet majoittua,  niinpä olimme valmiita tarvittaessa yöpymään autossa, jos paikka minkä mies oli katsonut etukäteen ei olisi käynyt.

Tuumasta toimeen ja pakkaamaan autoon tarvittavat kimput ja kampsut.
Pakkasin mukaan myös eväät, vesikanisterit, käsipaperit, torkkupeitot yms, 
sekä paljon hyvää mieltä ja lomafiiliksen. 
Tämäntapainen matkaaminen sopii meille. 
Kiva mennä ilman aikatauluja, omaan tahtiin, ilman kiirettä, 
silti ollaan riittävän kaukana kotimaisemista, että matkaaminen tuntuu lomalta.

Minulle ei paljoa matkastamme kerrottu, pientä vihjettä sain tuosta mahdollisesta majoituksestamme.
Koska olimme ohikulku matkalla minun kotikulmillani, pyysi mies minua laittamaan silmät kiinni, jotten ihan heti arvaisi mihinkä olemme suuntaamassa.
Nauraen sanoin, että ajat kuitenkin tätä liikenneympyrää useamman kierroksen, että menisin sekaisin ja täten en arvaisi heti mihin suuntaan olemme menossa. 😄 
Arvuuttelin myös, että menemme kuitenkin tervehtimään tytärtä ja sieltä ajelemme sitten kiertotien kautta meidän mökille.😂
Mies koitti hämätä ajamalla hiljaa liikenneymyrästä antaen vaikutelman, että lähestymme taajamaa.
Kun sain avata silmät selvisi, että suuntana on Pohjanmaa.
Rannikkoa pitkin pläjäyttelimme menemään samalla pikkukyliin tutustuen. 
Olikin kulunut viime kerrasta  aikaa, kun olimme siellä suunnalla ajelleet.

Ensin ajoimme Isojoelle,
 jossa oli majoituspaikkamme.
Mökki oli söpö ja siellä oli meille kaikki tarvittava, mitä yöpymiseen tarvitsimme.
Paikka oli myös rauhallinen, kauniin kosken vieressä, jota suosivat kalastajat.
Paikalla oli myös oma mielenkiintoinen historia, joka selvisi siinä omistajien kanssa  rupatelessa. 
Kalastajat ovat majailleet pihapiirissä sijaitsevassa vanhassa pikkumökissä, 
joka on omistajan kotipaikka, hänen äitinsä asui siinä vanhuuden päiviinsä asti ja antoi tarvittaessa yösijan kalastajille.

Mökin jäätyä vuosiksi tyhjäksi, alkoivat kalastajat kysymään josko sitä saisi vuokrata, jotta siinä voisi majailla kalastamisen ajan.
Se oli päässyt rapistumaan, ja olisi vaatinut remontin, 
niin siitä se ajatus sitten oli lähtenyt, että tontille oli pikkuhiljaa alkanut nousemaan pieniä mökkejä sekä yksi iso mökki kaikkine mukavuuksineen.
Nyt omistajat olivat kuitenkin alkaneet kunnostamaan tuota pihapiirin vanhaa mökkiä, toiveena saada sekin vielä asumiskelpoiseksi ja täten myös vuokrattavaksi. 

Matka jatkui siitä Kristiinankaupunkiin, jossa emme ole aijemmin käynyeet. 
Se oli kiva pieni paikka, jossa oli ihania vanhoja taloja sekä todella upea Raatihuone. 
Siitä matka jatkui kohti Vaasaa. 
Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä mihinkä olimme Vaasassa menossa. 
Mies kertoi, että määränpäässä pidämme eväs tauon.
Miehen antamien vihjeiden perusteella, rusinani pähkäili mahdollista paikkaa johonka olimme suuntaamassa.
Kävin mielessäni erilaisia kohteita läpi ja koska yksi vihje oli, 
että olemme joskus käyneet kyseisessä paikassa, niin tehtävä ei ollut täysin mahdoton.
Aikani pinnistellen, sai rusinani ahaa elämyksen ja sanoin, että me menemme Raippaluodon sillalle? 
Oikein meni, juurikin sinne olimme suuntaamassa.
Apuja tuli hieman siitä, että näin Raippaluodon kyltin, 
josta ei sitten ollut vaikea päätellä mihinkä olimme menossa. 😂
Raippaluodossa pidimme levähdys hetken, kauniita maisemia ihaillen, samalla eväitä mussuttaen.

Siitä matkamme jatkui pikkuteitä ajellen ja mikäs siinä oli matkaa jatkaessa
säänkin suosiessa, Suomi-neidon kauniissa maisemissa.
Välillä pysähdyimme ihailemaan maisemia samalla jäseniä lepuuttaen. 
Matkanvarella löytyi myös ihana pieni kesäkahvila, jossa poikkesimme jäätelökahvilla. 
Paikka oli todella siisti wc:tä myöden, hlökunta iloinen ja mukava.
Nämä asiat eivät ole aina niin itsestään selviä ja näin korona aikana varsinkin, kun ei ihan jokapaikkaan tee mieli mennä kahvittelemaan saati wc:n, 
tämmöiset pienet idylliset paikat ovat monesti niitä kaiken parhaita taukopaikkoja.

Pikkuhiljaa alkoivat maisemat muuttumaan tutummiksi  ja vaikka matkaaminen on välillä mukavaa on silti paras matka aina kotimatka!
Vaikkei meillä ollut varsinaista lomasuunnitelmaa ja matkaa taitoimme ajellen sinne mikä hyvältä tuntui ilman sen suurempia paineita ja 
"koska ollaan perillä" fiilistä, oli meillä
onnistunut ja rentouttava loma!

                                         Kuvia matkan varrelta... 

                                     Pikku mökki, jossa majoitumme.... 

Kalastusjoki....


Kristiinankaupunkia....


                                                          Raatihuone.... 
                                           
                                                Raippaluodon upea silta.... 



Raippaluotoa....





Kahvihetki....



 Pieni idyllin romahdus, johonka törmäsimme Raippaluodon sillan kupeessa.
Siinä on upea levähdyspaikka, kaunis näkötorni / grillausrakennus.
Roskaaminen ja paikkojen sotkeminen, mitä emme voi ymmärtää.
Miksi niin moni ajattelee, ettei " tarvitse kunnioittaa, kun ei ole oma ".
                                              Tämäkö on sitten kaunista....?
                                                  Ihana kahvi/ruokapaikka....

                                          Kotimatkan kauniita järvimaisemia.... 





                                                     Mökillä upea taivas.... 
                                                               
                                                    Aurinkoista kesää !


                                                           T: - Satuli - 
 
                                          
                                 
                                                    

       



lauantai 27. kesäkuuta 2020

Muisto....

Taivaskissa!

"Olen avaruuksien kissa, olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa, tulin takaa pilvien.

Minä rakensin teille talon, jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden, mutta palaan uniinne toisinaan".

Runon löysin netistä!

Tämä postaus on nyt surullinen sekä raskas.
18.6 jouduimme yllättäen hyvästelemään ja hautaamaan rakkaan lemmikki kissamme Miun, joka kuoli tapaturmaisesti.😭🐈
Ikävä on kova.😭
Tästä johtuen ei oikein ollut syntymäpäivä eikä Juhannusfiilistä.
En olisi uskonut, että luopuminen on jo näin pian ja vielä näin ikävällä tavalla.
Jotenkin sitä ajatteli, että Miu saa elää vanhaksi. 
Varsinkin, kun osasi varoa autoja yms ja vieraita ihmisiä. 
Asumme maalla jossa se sai kulkea vapaana, viihtyi kyllä paljon sisällä,
mutta näin kesällä ulkoilma veti puoleensa.

Runo kuvastaa kaikinpuolin Miuta, se valitsi meidät ja jäi meille, kun aikanaan meille jostain ilmestyi hyvin huonokuntoisena.
Annoimme sille ruokaa, hoidin sen haavat ja laitoin pedin terassin suojaan turvalliseen paikkaan.
Olimme varoja, että se lähteen jatkamaan matkaansa, kun on ensin levännyt ja kerännyt voimia, mutta toisin kävi, se tuli ja jäi meille.
Monista etsinnöistä huolimatta, kukaan ei kaivannut sitä, joka oli mielestämme ihmeellistä, selvästi se oli ollut jonkun lemmikkinä. 
Miksi Miu päätyi meille, sitä emme tiedä, mutta jokin syy ja johdatus siihen oli. 
Emme myöskään tiedä sen aikaisemmista kotioloista yms. 
Emme täten tienneet sen ikää, mutta eläinlääkäri arveli muutaman vuoden ikäiseksi.
Koska emme tienneet sen syntymäpäivää, vietimme sitä sinä päivänä, kun Miu meille tuli. 

Opetin sen uudestaan leikkimään, jonka se oli tyystin unohtanut.
Outoa sinänsä, kun kissa on aina leikkimielinen.
Opetin sen myös käymään hiekkalaatikolla, vaikka Miu oli sisäsiisti oli sekin asia hieman päässyt unohtumaan. 

Kun etsinnät Miun omistajista eivät loppuviimeinkään tuottaneet tulosta, 
päätimme pitää sen.
Käytimme sen eläinlääkärillä, joka antoi tarvittavat rokotteet, loishäädöt ja samalla sitten leikkautimme sen.
Annoin sille nimeksi Miu, niin sydäntä särkevästi se Miukui, kun pyytäen apua viimeisillä voimillaan kohdatassamme.❤
Seitsemän ihanaa vuotta se meitä ilahdutti .
Nämä seitsemän ihanaa vuotta, jotka Miu oli meillä, olivat sen elämässä parasta aikaa, se sai paljon rakkautta, turvaa ja hoivaa sekä se antoi meille myös paljon iloa.
Sen kehräys oli voimakasta ja erittäin rentouttavaa ja vaikka Miu ei ollut sylikissa piti se rapsutuksista sekä läheisyydestä❤
Sille oli kiva jutella iloista ja suruista, aina sai vastakaikua.
Miu oli kova puskemaan ja " puhumaan".

Miu oli mitä ihanin ja kiltein kissa, ei koskaan tehnyt pahoja.
Hyväksyi omakseen jopa kissakolmikon, joka meille tuli kaksi vuotta sitten.
🐈🐈🐈❤
Kissakolmokko on ollut ihmeissään, missä ystävä on ja etsinyt sitä. 
Ne ovat myös aistineet meidän surun ja siten lohduttaneet meitä, antaen eritystä huomiotaan meille. 

Miu seurasi joka paikkaan perässä, minne menin. 
Se oli monessa puuhassa mukana, kaveri jonka kanssa aika kului rattoisasti.❤
Nyt ei enään ole pannuhuone, sauna eikä puutarhakaveria. 😭🐈
Ei hyppää Miu enään ikkunalaudalle, odottaen että päästetään sisälle.
Sanat eivät riitä kertomaan sitä surua mikä meillä on, niin suuri kaipuu sen poismenosta jäi. 😭
Onneksi on muistot ja kuvat ❤
Hyvää matkaa Miu kissojen taivaaseen! 

                                                   Muutama kuva Miusta....








                                                      En nyt kuvata ilme....
                                         
Miu ja Domina ulkoilemassa...

                Miu tykkäsi kikkailla ....





                                              Laatikoihin on kiva sulloutua....
                                                             Miu ja Figaro....
                                                         Miu ja Karvinen....
Miu ja Domina....
                                                              Ystävät koolla....
                                                            Saunakaveri....

Tässä on hyvä olla....
                                                             Puutarhassa....





                                                            Miu ja Peikko....




Peikko kävi hyvästelemässä ystävän....

Viimeiset kuvat Miusta.... 



Lepää rauhassa Miu!
25.8. 2013 - 18.6. 2020
   
                                                                   - Satuli-